Caitlín oli löytänyt netistä hauskan musavideon, jota minäkin olen nyt pyöritellyt useaan kertaan. Huvin lisäksi tässä on idea. Musiikista on täysin turha puhua, mutta sanoituksen ja videon yhteenliittona aika hykerryttävä. Katsokaa itse, mitä teesejä ukko latelee, en vaivaudu selittämään ideaa.

Link: The Alignment Test written by xan81 on OkCupid, home of the The Dating Persona Test

Paljon Lordin Euroviisuihin puhaltamasta puhurista kertoo sekin, että minä jaksoin katsoa kokonaan tuon hölmöilyn semifinaali- ja finaalilähetykset. Lordin ennakkokohu sai kiinnostumaan, mistä tässä hirviötroikassa on kyse. Aiemmin olin kuitannut yhtyeen huonona vitsinä ja Kissin suuntaan rähmällään olevana keskinkertaisena hevinä. Euroviisut nyt eivät ole muuttuneet mihinkään. Ne ovat tiiviiksi puristettua hulluutta, jota maistelee ihan ilokseen - muutaman vuoden välein.

Keskinkertaisuudesta Lordi ei ole päässyt korvissani vieläkään, mutta yhtyeen ulkoasu on sitäkin vetoavampi. Kokonaiskuva on hyvin sympaattinen. Tomi Putaansuu tuntuu olevan pesunkestävä nörtti, jonka pakkomielteinen harrastus on mennyt pitkälle, loogiseen päätepisteeseensä - nyt hän on itse ihailemassaan roolissa hirviönä. Ihastuin ikihyviksi siihen Lordi-t-paitaan, joka Ylen juontajalla oli päällään ennen viisuja. Komeaa sarjakuvatyylistä hirviögrafiikkaa. Lordissa on kaikki itsetehtyä: levynkannet, keikkajulisteet, maskit. Ja ne on todella hienoja, pikkutarkasti tehtyjä. Kaiken lisäksi Lordi osaa selvästi kierrättää hevikliseitä ja luoda ihan uskottavaa musiikkia.

Yleensä minä kaipaan "viihteeltäni" sisältöä, mutta Lordin tapauksessa riittävän pitkälle viety älyttömyys riittää huvittamaan. Lordi on rokkenroll-hubaa, joka on silkkana ilmiönä tervetullut.

Aasinsilta vie toiseen hirviömaakariin, brittiläiseen kirjailijaan China Miévilleen, jonka fantasiateoksen Perdido Street Station luin juuri. Sen groteski 1800-luvun teollistuvaa kaupunkimiljöötä muistuttava fantasiamaailma on täynnä monenlaisia hirviöitä. Miéville selvästikin rakastaa makaaberia kuvastoa ja vanhoja pulp-kauhustooreja. Hän tykkää shokeerata lukijaansa ällötyksillä ja välillä homma on lähteä täysin käsistä. Kuitenkin hirviöiden taustalta löytyy sisältöäkin. Miéville on sosialisti, jonka yhteiskuntanäkemykset vilkkuvat rivien taustalta. Hänellä on ajatuksia luokkaeroista, oikeudenkäytöstä ja vapaudesta. Yhdistelmänsä hän tekee ilmeisen itsetietoisesti: hän kulkee tarkoituksella samanaikaisesti kahteen eri suuntaan, pulp-kauhuun ja korkeakirjalliseen ilmaisuun, ja tuo nämä kaksi ääripäätä yhteen - ei siististi, vaan räjähtävän pommin voimalla!

Tämä on sitä viihdettä mitä minä kaipaan. Ajatuksia tarjoiltuna öklöttävien, itsetarkoituksellisten hirviöiden kautta. Viihdettä ja sivistystä samassa paketissa. Vaan en minä halua päättää tätä kirjoitusta nostamalla Miévillea Putaansuun edelle. Ehei, yhtä itsetietoisesti ja suurella vimmalla herra Putaansuukin toteuttaa omaa vahvaa näkemystään. Tämä maailma tarvitsee molempien hirviöitä torjumaan liiallista henkistä ja yhteiskunnallista totisuutta, samankaltaisuutta ja steriiliyttä.