Palaan vielä Finnconiin ja siellä käytyyn paneelikeskusteluun, joka koski Atorox-äänestyksen ja Nova-kirjoituskilpailun saamaa kritiikkiä. Eri kilpailujen ja äänestysten toiminnasta ja toimivuudesta puhutaan scifi-fandomissa kai vuosittain. Nyt ilmeisesti paneeli oli ainakin jossain määrin reagointia Deathwriters-foorumilla käytyyn keskusteluun.

Paneelin viidellä jäsenellä oli selvästi hyvin valmistellut puheenvuorot, jotka he tulkitsivat sujuvasti. Esiin tuli paljon hyviä ja kiinnostavia ajatuksia. (Huonot olen kai jo unohtanut...)

Jos paneelista jäi jokin kaivelemaan, niin se, että puheenvuorot olivat vähän turhankin jykeviä. Paneeli esitti 40 minuutin ajan ikään kuin viisi alustusta aiheeseen ja varsinainen paneeli- ja yleisön kanssa keskustelu jäi luvattoman vähälle, ehkä korkeintaan varttituntiin. Tämä oli erityisen harmillista, koska paikalla oli tuota edellä mainittua Dw-jengiä, joka selvästi puhisi saadakseen sanoa sanasen. Kun he olivat vasta pääsemässä alkuun, tunti oli jo täynnä.

No, keskustelua voinemme käydä netissäkin. Muutamia huomioita koskien oikeastaan nimenomaan vain Nova-kirjoituskilpailua:

Minusta se oli kiinnostavaa, kun Dw-porukka otti esiin Tuomas Salorannan kirjoittaman Peniskuiskaajat-nimisen novellin, joka oli viime vuonna Nova-kilpailun neljäs. Saloranta kertoi, että se oli hänen pyrkimyksensä tehdä "Nova-novelli", sellainen novelli, jollaiset hänen havaintonsa mukaan ovat kisassa toistuvasti pärjänneet. Tai pikemminkin kai pyrkimys oli tehdä jonkinlainen parodia tuollaisesta kaavanovellista: novelli jossa on erikoinen idea ("irrallaan lentäviä peniksiä" kuulemma) yhdistettynä naisnäkökulmaan (naisnäkökulma lentäviin peeniksiin?) mukamas korkeakirjallisessa muodossa.

Jäi vähän epäselväksi, uskoiko Dw-porukka tai joku heistä novellin menestyksen todella osoittavan, että Saloranta oli löytänyt menestyskaavan Novaan. Panelisteista osa riensi tietysti väittämään vastaan. Minusta Saarion Marin ajatus siitä, että millä tahansa selkeällä suunnitelmalla pääsee novellinsa kanssa kisassa jo pitkälle, kuulostaa aika hyvältä arviolta. Novaan tulee varmasti paljon aloittelijoiden impulsiivisesti kirjoittamaa höttöä, jonka yläpuolelle pääsee jo sillä, että on seurannut tekstissään edes jotain johtoajatusta.

Googlasin hiukan ja löysin Novan lehdistötiedotteesta luonnehdinnan novellista, mikä tuntuu tukevan edellistä arviota: "Feministisen tai post-feministisen scifin kaavaa noudattava parodinen tarina, jossa sukupuoliroolit ovat kääntyneet ylösalaisin ja maailma patriarkaalisen sijasta matriarkaalinen. Nautittava, humoristinen kokonaisuus, joka on toteutettu tyylilleen uskollisena loppuun saakka." (Korostukset minun)

Saario erityisesti puolusti paneelin puheenvuoroissaan sitä, että kilpailujen tuomaristot pyrkivät nostamaan esiin parhaat tekstit ja onnistuvatkin siinä - ilman mitään tietoista tietyn tyyppisten tekstien tai teemojen suosimista. Minäkin uskon siihen, ettei heillä ole mitään yhteistä agendaa valikoida tietoisesti jonkin tyyppisiä tekstejä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että palkitsematta voi jäädä sellaisiakin tekstejä, joista joku raadin ulkopuolinen voisi innostua. Makuja kun on monenlaisia.

Itse pidän Novaa kirjoittajakoulutuksen ja kirjoittajien kannustamisen välineenä. Siinä valossa Nova tuntuu edelleen ainakin osittain onnistuvan, sillä palkittujen joukossa on joka vuosi ollut uusia nimiä. Pitäisin hyvänä, että kokeneemmat kirjoittajat pidättäytyisivät osallistumasta Novaan, vaikka säännöt osallistumisen sallivatkin, mikäli omaa julkaistua kirjaa ei ole vyön alla. Minusta on hieman tylsää, että esimerkiksi Mari Saario on ollut palkittujen joukossa monena vuonna. En ole kuitenkaan sitä mieltä, että menestyneille pitäisi jotain pannaa julistaa, vaan nimenomaan peräänkuulutan sitä, että kirjoittajat itse miettisivät, koska olisi sopivaa etsiä itselleen isompi pelikenttä.

Sitä Deathwritersin kirjoittajienkin pyrkimysten todentamaa kehitystä ihmettelen, että kirjoittajat alkavat vetää kisan aikaisempien vuosien menestyjiä vertailemalla johtopäätöksiä menestysformaatista ja kirjoittamaan sellaisia tekstejä, joiden luulevat pärjäävän. En ymmärrä tätä ollenkaan. Minusta kirjoittajalla täytyy olla oma näkemys ja palava halu toteuttaa se. Kilpailujen tuomariston mielenliikkeiden arvailu on kuin hapuilisi pimeässä ja lisäksi ajan hukkaa. Ehkä myös jonkinlaista huoraamista... Minusta olisi hyvä kysyä itseltään, miksi kirjoittaa. Se voisi johtaa jonkinlaisten vastausten äärelle.

Itse olen sijoittunut Novassa kolmanneksi vuonna 2003 novellilla Taivaiden taivastelija (vau, mikä nimi!). Sen jälkeen en olekaan kisaan enää säännöllisesti osallistunut, jos ollenkaan. Toissa vuosi oli poikkeus, kun päätimme Mikon kanssa laittaa pari Tyhjiö-novellia kokeeksi kisaan. Toinen oli minun kirjoittamani ja toinen hänen. Tekstit olivat sen verran erikoisia verrattuna moniin genrelehdissä julkaistuihin teksteihin, että minun teki mieli kokeilla, miten niille kävisi kisassa. Eivät pärjänneet, eivät tietääkseni päässeet edes esiraadin seulasta läpi.

Tuo Novassa koemielellä mukana ollut tekstini, Risti ja robotti, on sittemmin ilmestynyt Usvassa (numerossa 1/06) ja ainakin Kosmoskynän arvostelija piti siitä. Tällä tahdon sanoa, että minun kokemukseni mukaan hyväkin teksti voi jäädä Novassa esiraadin hampaisiin. En kuitenkaan väitä, että tekstini olisi mikään mestariteos tai että kokisin tulleeni kaltoin kohdelluksi. Lähinnä kai haluan sanoa, että tuomarit valitsevat tekstin, joka heitä eniten miellyttää eikä kirjoituskilpailuissa siis voida palkita kaikkia niitäkään tekstejä, jotka ovat ihan ok... Jos menestystä ei tule ja haluaa kuitenkin esille, täytyy tekstilleen löytää toinen tie, kuten Boris Hurttakin paikan päällä sanoi.