Eilinen hurahti Finncon-tapahtumassa Jyväskylässä. Finnconin kanssa on jo useana kertana (olisikohan viidesti?) järjestetty samalla rinnakkain Animecon, joista ensimmäinen juuri Jyväskylässä kuusi vuotta sitten. Animeharrastajien määrä tapahtumissa on räjähtänyt aivan hurjasti.

Kuitenkin Jyväskylän yliopiston tiloissa oli vielä siedettävää kulkea pukukummajaisten seassa toisin kuin viime kesänä Helsingin Paasitornissa. En oikein tiedä, mitä silloin oli ajateltu, kun molemmat conit oli ahdettu Paasitorniin. Seuraava Helsingin Finncon on vuonna 2009. Sitä vasten sopisi miettiä uutta tilaa. Voin kyllä kuvitella, että sopivassa hintahaarukassa olevan tilan löytäminen saattaa olla vaikeaa.

Minulle tämä oli seitsemäs Finncon. Ensimmäisen kerran olin mukana Turussa vuonna 1999. Varsinainen con-ohjelma on jäänyt vuosi vuodelta pienempään osaan Finncon-kokemuksessani ja samalla ihmisten tapaaminen on noussut suurempaan osaan. Nytkin tapasin paljon vanhoja tuttuja sekä tutustuin ainakin pintapuolisesti joihinkin uusiin kuten vaikka Deathwriters-foorumin iskuryhmään.

Yleensä kiinnostavat päävieraat ovat vetäneet minua useammin salien penkkeihin kuuntelemaan, mutta tämän kerran kirjailijavieras Joe Haldeman ei kauheasti innostanut. Tiesin, että hän on kirjoittanut Loppumaton sota -nimisen tieteisallegorian Vietnamin sodasta, mutta en ole lukenut sitä tai muitakaan hänen teoksiaan. Kuitenkin kävin kuuntelemassa hänen haastattelutuokiotaan ja viihdyin sujuvasti. Jukka Halme haastatteli häntä leppoisasti ja sai hiljalleen hiukan varautuneen oloisen kirjailijan (onko muunlaisia?) avautumaan.

Lisäksi ehdin eilen juuri tapahtumapaikalle, kun Leinosen Annelle ojennettiin Atorox-pää viime vuoden parhaasta kotimaisesta scifi- ja fantasianovellista. Kävin myös kuuntelemassa paneelikeskustelua, joka koski Atorox-äänestyksen ja Nova-kirjoituskilpailun saamaa kritiikkiä. Siitä voisin kirjoittaa vielä erillisessä viestissä, jahka ehdin ja jaksan.

Kaiken kaikkiaan minulla oli oikein lupsakka päivä Jyväskylässä, vaikka viime aikoina harteilleni kasaantunut uupumus olikin lyödä minut matalaksi monta kertaa päivän aikana. (Tänään vietänkin sitten oikein hitaasti lipuvaa sunnuntaipäivää...)

Vielä pari sanaa animeihmisistä. Sen lisäksi, että heitä oli kai taas entistä enemmän, he näyttävät nuorentuvan vuosi vuodelta. Se, että joukossa oli joitakin alle kymmenvuotiaita animehahmoiksi pukeutuneita lapsia, tuntuu minusta käsitettävämmältä kuin se, että liikkeellä on laumoittain lähes aikuisikäisiä asuihmisiä. Ymmärrän, että piirroshahmoiksi pukeutuminen vetoaa moniin lapsiin, mutta että vielä niin moniin teineihinkin... Ihmettelen animen ja erityisesti cosplayn suosiota, koska en juuri ymmärrä niitä. Kai tämä asia kuuluu yksinkertaisesti siihen samaan linjaan, miksi esimerkiksi tykkäsin roolipelata teininä, mutta liveroolipeleihin en kokenut mitään kiinnostusta: tykkään muuttaa maailmaa ja tekeytyä eri rooleihin pääni sisällä, mutta en viitsi vaivautua muuttamaan itseni tai ympäristöni ulkoista olemusta vastaamaan mielikuvia. Se latistaisi kuvitelmat.

Ei niin, että paheksuisin millään tavalla animeharrastajia. Juuri paheksunta huvittaa ja ilahduttaa minua: mennessäni junalla Finnconiin näin iäkkäämpiä ihmisiä, joita selvästi suututti ja loukkasi, että junassa oli niin kummallisen näköistä nuorisoa. Ajattelin, että mahtavaa, vaikkei tämä olisi mikään nuorisokapinan muoto, joidenkin aikuisten reaktiot ovat silti ilahduttavan tuomitsevia. Yleisen hämmennyksen aiheuttamisesta pisteet animeconilaisille.

Finncon on näillä hetkillä loppumaisillaan. Ensi vuonna Tampereella.