Läheltä katsoessa saattaa joutua mittakaava- ja perspektiiviharhan pauloihin. Kohde näyttää suuremmalta kuin onkaan. Ajattelen tässä porilaista musiikkimaailmaa.

Tuntuu, ettei mistään muusta suomalaisesta kaupungista löydy samanlaista tiiviin yhtenäistä "vaihtoehtoisen" musiikin kulttuuria kuin Porista. Ei yhtä suurta ja hienoa. Vaikka kyseessä olisi liiallisen subjektiivisuuden aiheuttama paisuttelu, niin juuri näinhän täällä sisällä pitää ajatella. Muut sitten seuraavat toivottavasti perässä.

On hauskaa, että satuin aikanaan jahkaantumaan juuri tähän kaupunkiin, jonka musiikkimaailma sopii mielenmaisemaani niin hyvin.

Circle, Kuusumun profeetta, Magyar Posse, Lowlife Rock'n'roll Philosophers, Teemu Elon puhuvat eläimet, Starflower, Baby Sweetcorn, Eleanoora Rosenholm. Onhan näitä.

On tietenkin niin, että näissä kaikissa pyörii ehkä toistakymmentä aktiivista, jotka soittavat ristiin toistensa bändeissä. Kuitenkin aina välillä joku uusi seuraavasta sukupolvesta liittyy mukaan ja karuselli pyörii edelleen. Näin se on ainakin toistaiseksi käynyt, ja tämän nykyisen touhun juuret ovat jo jossain 1990-luvun alkupuolella.

Samanlaista meininkiä saisi olla enemmän tekemisen luonteeseen katsomatta. Kaikki nuori porilainen taiteellinen pöhinä tuntuu vain olevan enemmän tai vähemmän yhteydessä musiikkiin, joka on se näkyvin ja kuuluvin osa.

Täytyy ehkä kehitellä tätä ajatusta myöhemmin lisää. Otetaan vielä loppuun mietelmän alkusysäys, Eleanoora Rosenholm. Se on (paremmin Magyar Possesta tunnetun) Pasi Salmen, Mika Rätön (Kuusumun profeetta, Circle) ja Noora Tommilan (Lowlife Rock'n'roll Philosophers) kehräämä projekti, josta musiikkilehdistö kohusi kovasti viime vuoden lopulla. Itse heräsin myöhään, levy seisoi hyllyssä keräämässä pölyä vaikka kuinka kauan.

Tästä ei kohkattu turhaan. Konsepti murhaajaksi päätyneestä kotiäidistä on hyytävän hieno! Puhumattakaan siitä, että Noora on luultavasti Suomen rockmaailman paras naisääni! Nooraa on kehuttu paljon jo aikaisempien saavutustensa yhteydessä, mutta minusta vasta Eleanoora Rosenholmina hän pääsee todella oikeuksiinsa.

Alla kotikutoista mutta upeaa video- ja musiikkitaidetta. Maailmanloppu sopii mainiosti porilaisiin maisemiin. Levyn valoisa päätösbiisi.



Suosittelen myös Musta Ruusu -biisin hyvätasoista taltiointia yo-talon keikalta. Löytyy täältä.