Kas, tasan kuukausi edellisestä viestistä. Tämäkin on vain nopea huikkaus, että elossa ollaan. Elämäni on pyörinyt jo toista kuukautta kolmen osoitteen väliä: yhdessä niistä teen remonttia, toisessa töitä ja kolmannessa nukun. Valmista pitäisi tulla lähiaikoina. Muuttoon on enää reilu viikko.

Silloin tosin kaksikerroksisen asunnon ensimmäinen kerros on vasta kutakuinkin kuosissaan. Toisen kerroksen kanssa jatketaan yhä vääntöä. Remonttikohteen ja yömajan osoitteet yhdistyvät.

Anki on ehtinyt pukata Flickr-sivulleni joitain uusia kuviakin kohteesta (ja joitain samoja, joita siellä oli ennestään...) Ne eivät kyllä anna kovin kattavaa kuvaa remontin osa-alueista, mutta ymmärrän, että keittiö on tärkeä huone.

Minulle tämä on toinen peräkkäinen vapaailta remontista ties kuinka pitkään aikaan. Tauko johtuu siitä, että uudessa osoitteessa palkatut miehet höyläävät lautalattioita. Eilen näin Markusta, kaupparatsu oli jälleen kierroksella, tänään olen vain - no, pakannut tavaroita vanhassa osoitteessa.

Vaikka elämä on ajautunut aika yksituumaiseen putkeen, koen olleeni viimeisen kuukauden ajan erittäin hyvässä henkisessä ja fyysisessä vireessä. Hyötyliikunta on minun juttuni.

Elämäni vakinaistuminen vain syvenee. Nyt myös Satakunnan Kansa tarrasi minuun lupaamalla, että kohta pannaan nimi paperiin, joka tekee minusta vakituisen toimittajan.

Kohta keskiluokkaistumiseni on täydellistä, vaan ei toivottavasti keskinkertaisuuteni.

Satakunnan Kansalle tuottamani Siivu-liite ilmestyi viime viikon keskiviikkona. Nyt muistaessani mainitsen, että se on luettavissa myös verkossa tästä osoitteesta.

Siivu on Satakunnan Kansan opiskelijaliite, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa lähinnä sitä, että lehden jutut ja kuvat ovat opiskelijoiden käsialaa. Niiden takana on opiskelijoita Satakunnan ammattikorkeakoulusta ja Porin yliopistokeskuksesta. Aiheet liitelevät sitten vähän siellä sun täällä opiskelumaailman ympärillä. Teemana lehdessä on luovuus ja se vilisee juttuja monenlaisista taiteilijoista, suunnittelijoista ja muista luovista hahmoista.

Pidättäydyn kommentoimasta sen enempää tätä minun ohjauksessani kasaan lyötyä lehteä - jo senkin takia, että palautetilaisuus opiskelijoiden kanssa on pitämättä. Sen sanon, että lehteä kannattaa vilkaista vaikka vain joidenkin grafiikoiden takia. Kansikuva on kiva Magritte-mukaelma, samoin sivu 8 ja aukeama 12-13 ovat kiinnostavia.

Automatiikalla luotu pdf toimii, joskin jotkin lehden osaset toistuvat tässä elektronisessa painoksessa hiukan erikoisesti...

Vietän tämän viikon talvilomaa. Talvi tosin meni jo - vai oliko sitä edes koskaan? - eikä lomakaan ole lomaa siinä mielessä, että päivät kuluvat uudella asumuksella tuhtaamiseen. Olemme muun muassa repineet alakerran lattioita auki, kun saimme vainun, että sieltä voisi paljastua komea puulattia.

Puulattiat on tarkoitus laittaa kuntoon ja ottaa käyttöön. Keittiö on meidän tämän hetkinen päämylläyskohteemme, joten sieltä otettiin lattia ensin esiin. Etenimme siitä eteiseen päin. Kas näin:



Vanhan puutalon kerrostumat ovat hämmentäviä. Tuohonkin puulattiaan käsiksi päästäkseen piti ihailla muun muassa kahta erilaista vanhaa - ja sallittakoon, että sanon, pirun rumaa - muovimattoa. Välissä oli myös hyvin liisteröityä kipsilevyä.



Kuvat ovat Ankin ottamia. Lisää kuvia talosta löytyy tuolta Flickrin puolelta. Kotikuvat löytyvät suoraan täältä.

Edellisestä blogimerkinnästä on ehtinyt vierähtää viikko jos toinenkin. En ole liiemmin ehtinyt hukata vapaa-aikaani verkossa roikkuen.

Vapaa-aikani uppoaa tänne:



Olen ostanut oman kodin kihlattuni Ankin kanssa. Niin, olen kosinut.

Eiköhän tänne välillä valu jotain kehitysraportteja. Tässä on nyt vaan niin montaa moneksi. Täytyy selvittää asioita, joista ei koskaan ennen vuokralla asuessa ole tiennyt mitään. Pitää korjata ja rakentaa.

Ai niin, huomenna on syntymäpäiväni. Sekin vielä!

Läheltä katsoessa saattaa joutua mittakaava- ja perspektiiviharhan pauloihin. Kohde näyttää suuremmalta kuin onkaan. Ajattelen tässä porilaista musiikkimaailmaa.

Tuntuu, ettei mistään muusta suomalaisesta kaupungista löydy samanlaista tiiviin yhtenäistä "vaihtoehtoisen" musiikin kulttuuria kuin Porista. Ei yhtä suurta ja hienoa. Vaikka kyseessä olisi liiallisen subjektiivisuuden aiheuttama paisuttelu, niin juuri näinhän täällä sisällä pitää ajatella. Muut sitten seuraavat toivottavasti perässä.

On hauskaa, että satuin aikanaan jahkaantumaan juuri tähän kaupunkiin, jonka musiikkimaailma sopii mielenmaisemaani niin hyvin.

Circle, Kuusumun profeetta, Magyar Posse, Lowlife Rock'n'roll Philosophers, Teemu Elon puhuvat eläimet, Starflower, Baby Sweetcorn, Eleanoora Rosenholm. Onhan näitä.

On tietenkin niin, että näissä kaikissa pyörii ehkä toistakymmentä aktiivista, jotka soittavat ristiin toistensa bändeissä. Kuitenkin aina välillä joku uusi seuraavasta sukupolvesta liittyy mukaan ja karuselli pyörii edelleen. Näin se on ainakin toistaiseksi käynyt, ja tämän nykyisen touhun juuret ovat jo jossain 1990-luvun alkupuolella.

Samanlaista meininkiä saisi olla enemmän tekemisen luonteeseen katsomatta. Kaikki nuori porilainen taiteellinen pöhinä tuntuu vain olevan enemmän tai vähemmän yhteydessä musiikkiin, joka on se näkyvin ja kuuluvin osa.

Täytyy ehkä kehitellä tätä ajatusta myöhemmin lisää. Otetaan vielä loppuun mietelmän alkusysäys, Eleanoora Rosenholm. Se on (paremmin Magyar Possesta tunnetun) Pasi Salmen, Mika Rätön (Kuusumun profeetta, Circle) ja Noora Tommilan (Lowlife Rock'n'roll Philosophers) kehräämä projekti, josta musiikkilehdistö kohusi kovasti viime vuoden lopulla. Itse heräsin myöhään, levy seisoi hyllyssä keräämässä pölyä vaikka kuinka kauan.

Tästä ei kohkattu turhaan. Konsepti murhaajaksi päätyneestä kotiäidistä on hyytävän hieno! Puhumattakaan siitä, että Noora on luultavasti Suomen rockmaailman paras naisääni! Nooraa on kehuttu paljon jo aikaisempien saavutustensa yhteydessä, mutta minusta vasta Eleanoora Rosenholmina hän pääsee todella oikeuksiinsa.

Alla kotikutoista mutta upeaa video- ja musiikkitaidetta. Maailmanloppu sopii mainiosti porilaisiin maisemiin. Levyn valoisa päätösbiisi.



Suosittelen myös Musta Ruusu -biisin hyvätasoista taltiointia yo-talon keikalta. Löytyy täältä.